sunnuntai 9. helmikuuta 2014

The Biggest Loser

Huomio! Älä lue alla olevaa tekstiä ellet halua vielä tietää  jenkkiversio Suurimman Pudottajan 15. tuotantokauden voittajaa.

Olen huomannut sosiaalisessa mediassa puhuttavan paljon tuoreimman Suurimman Pudottaja kauden voittajasta Rachel Fredericksonista. Tämä 24-vuotias nainen pudotti painostaan hurjan nopeasti melkein 60% ja voitti ansaitusti Suurimman Pudottajan tittelin. Rachelin lähtöpaino oli 117,9 kiloa ja finaalissa painoa oli 47,6 kiloa, pituutta Rachelilla on noin 165 cm. Aika  mieletön reilun 70 kilon pudotus siis takana.


 kuva täältä

Tämä muodonmuutoshan on ainakin ulkoisesti ottaen upea ja todistaa, että kovalla työllä ja päättäväisyydellä todellakin saadaan muutoksia aikaan. Toisaalta ollaan kritisoitu onko näin nopea painonmuutos terveellistä ja hyväksi  keholle ja mielelle. Rachel on myös saanut paljon negatiivisia kommentteja ulkonäöstään ja eräiden mielestä hän meni liian pitkälle ja kärsii nykyään syömishäiriöstä. Ovatkohan nämä vain kateellisten ihmisten kommentteja, vai mahtaako kommenteissa olla totuuden siemen? Rachelin omien sanojensa mukaan hän ei ole koskaan tuntenut oloaan näin mahtavaksi ja on innoissaan siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! 

Vaikka Suurin Pudottaja on yksi lempiohjelmistani ja todella inspiroiva, olen alkanut miettiä onko ohjelmassa tapahtuma painonpuutos oikeasti järkevää ja turvallista. Tiedän, että mukana on liikunnanalan ammattilaiset, lääkärit ynnä muut, mutta miten he pystyvät valvomaan kilpailijoita siinä vaiheessa, kuin nämä palaavat leiriltä kotiin. Tuskin mitenkään? 


 kuva täältä

Ymmärrän että kyseessä on kilpailu, jossa tavoitteena on pudottaa mahdollisimman paljon painoa lyhyessä ajassa. Olen huomannut katsomieni kausien kuluessa kahdentyyppisiä kilpailijoita. Toiset ovat onnessaan, kun löytävät terveelliset elämäntavat ja keinot saada painoa pudotettua turvalliseen, tasaiseen tahtiin, ja toiset kisaavat mielessään vain voitto. Tottakai uskon, että myös terveellisyys  ja hyvä olo on heille tärkeää, mutta joistain kilpailijoista on huokunut pakkomielteisesti kisan voittaminen. Uskon, että tälläinen pakkomielteisyys voi lopulta johtaa syömishäiriöihin, mielenterveysongelmiin, tai jopa painon takaisin saamiseen. 

En ole nähnyt kyseistä tuotantokautta, enkä tiedä Rachelin taustoista mitään ja kaikki teksissäni esittämät asiat ovat vain omia mielipiteitäni ja ajatuksiani. Mielestäni on vain mielenkiintoista miettiä, miksi juuri hänestä nousi niin iso kohu, onhan aikaisempinakin tuotantokausina pudotuslukemat ja muodonmuutokset olleet huikeita. Täytyy sanoa, että itsekin aloin hieman kyseenalaistamaan ohjelmaa ja sen toimintatapoja, vaikka tiedän että Suurimman Pudottajan alkuperäinen idea on saada sekä kilpailijat että katsojat inspiroitumaan, sekä saamaan tietoa ja löytämään keinoja painonpudotuksen ja liikunnan haasteisiin. Mennäänkö siinä kuitenkin liian pitkälle, tai voisivatko ohjelman toimintatavat olla erilaisia?

Mitä mieltä olette Rachelin muodonmuutoksesta ja itse Suurimmasta Pudottajasta?

Lisää aiheesta voit lukea ja katsoa esimerkiksi täältä.


♥ Tiia



perjantai 7. helmikuuta 2014

Eka viikko treenejä takana

 Heippa ihanat!

Viime viikolla lupailin kirjoitella, että miten treenit valmentajan kanssa lähtevät käyntiin. Nyt on eka viikko takana ja fiilikset ovat seuraavanlaiset. Miksi, oi miksi ihmeessä en ole hommanut valmentajaa aikaisemmin? Nämä fiilikset pääasiassa siksi, että omassa tekniikassa on ollut ihan hurjasti korjattavaa ja parannettavaa, ei ihme etten ole saanut haluamiani tuloksia aikaiseksi.

Itse salitreenejä on takana nyt neljä. Kaksi valmentajan kanssa ja kaksi itsenäisesti. Lisänä jonkun verran aerobista ja kehonhuoltoharjoitteita. Fiilis on ollut tosi motivoitunut ja olen vetänyt kaikki treenit tosi hyvällä mielellä. Odotan jo innolla ensi viikon yhteistreenejä, jolloin päästään korjaamaan tekniikoita entisestään ja treeni tosiaan menee perille ja näin saadaan tuloksiakin aikaiseksi.









Ruokaa on saanut syödä niin paljon, että nälkä ei tosiaan ole ja hiilihydraatteja tulee syötyä jonkun verran enemmän kuin ennen. Treenaan ekat neljä viikkoa kaksijakoisella ohjelmalla kolme kertaa viikossa, lisäksi aerobiset + kehonhuolto. Kävin hakemassa uusia protskujauheita ja tuo yllä oleva Scitecin Whey tulee olemaan ainut lisäravinne, jota tulen seuraavan kolmen kuukauden aikana käyttämään, ei siis suuria muutoksia siltä osin. Vielä ei tietty kropassa ole näkyvissä mitään erikoisempia muutoksia, mutta mieli on tosi hyvä ja tästä on huippuhyvä jatkaa eteenpäin!:)

♥ Tiia 


tiistai 4. helmikuuta 2014

Thoughts of the day


  kuva täältä
                                            kuva täältä

kuva täältä

♥ Tiia