Where are you?

Ihanaa sunnuntaita!

Mun pitäisi tällä hetkellä naputella novellia, mutta tulinkin mielummin kirjoittelemaan tänne. Se on hyvin jännä juttu, että kun pitäisi saada jotain aikaiseksi, niin keksii ihan varmasti kaikkea muuta tekemistä. Aluksi lähdin hakemaan kirjoitusinspiraatioita kaupunkiin ja mun piti aloittaa kirjoittaminen ihan heti, kun vaan palaisin takaisin kotiin. No, mutta sitten yllätti nälkä. Ruoan jälkeen oli tietty vähän pakko selailla muita blogeja ja kuunnella musiikkia. Ja sitten teki mieli vähän valokuvatakkin, hups! 

Olen mä oikeasti vähän kirjoittanutkin, kappaleen sieltä ja kappaleen täältä. Tarina on tällä hetkellä oikea sekametelisoppa, enkä osaa päättää miten sen lopettaisin. Kirjoittamisessa tulevat deadlinet tappavat kaiken luovuuden. Ja tällä hetkellä haluaisin mieluummin maalata kuin kirjoittaa. Mutta eihän mulla ole täällä edes öljyvärejä, ne on kyllä pakko hankkia. Huomenna on Ruotsin tenttikin, enkä ole edes avannut kirjaa. Loistavaa!

Ei mulla oikeasti ole mitään järkevää kirjoitettavaa. Ehkä nyt ymmärrätte miksei novellinkaan kirjoittaminen oikeen suju. Hoi inspiraatio, missä olet?

Päivällä kaupungilla oli niin ihana tunnelma. Näin yllättävän paljon hymyileviä ihmisiä. Porukalla oli selvästi jo pieni joulumeininki päällä. Osa oli ostamassa lahjoja, osa joulukoristeita ja toiset muuten vaan kiertelemässä. Hymyilin typeränä melkein jokaiselle vastaantulijalle, oli ihan mielettömän hyvä fiilis. Olen oppinut saamaan mielettömästi energiaa seuraamalla muita ihmisiä. Enkä tarkoita tällä mitään stalkkaamista, vaan ihan vaan sitä että katselen ympärilleni. Joka puolella on paljon kauniita asioita ja hetkiä. Oletteko te nähneet tänään jotain kaunista? Tai kenties antaneet hymyn vastaantulijalle?

Sellaista sunnuntai pohdintaa tänään.. mä oon oikeesti niin loman tarpeessa. Onneksi itsenäisyyspäivänä pääsen vihdoin käymään kotikotona, mulla on  jo kova ikävä mun perhettä ja ystäviä.

♥ Tiia

It's going to be..

Heippa ihanat!

20 päivää jäljellä. Odottavan aika on pitkä ;) Ei vaan, oikeasti viimeiset viikot koululla on niin kiireisiä, että ihan pian on jo joulukuun 12 päivä, vai mitä? Luulen, että aika moni minua pidemmän aikaa seuraillut arvasi matkakohteeni melkoisen helposti. Sehän on tietysti Seattle! On niin jännittävää lähteä takaisin kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen. En voi edes sanoin kuvailla, miten innoissani olen. Pääsen näkemään kaikki vanhat tutut maisemat, ruokapaikat, ostoskeskukset, kahvilat, keskustan.. ihan mahtavaa!!!

Ihanaa on myös se, että saan viettää siellä joulun. Onhan toisaalta haikeaa, kun ei voi olla oman perheen kanssa, mutta yksi tärkeä "perheenjäsen" löytyy myös sieltä. Jotta muistaisitte kuinka hulluja Amerikkalaiset ovat joulun aikaan metsästin teille kuvan vuodelta 2010. Se on otettu Philadelphiasta talon edestä, jossa no.. joulukoristeiden käytössä ei säästelty. Joten uskokaa huviksenne, se mitä olette nähteen jenkkileffoissa, on oikeasti totta, hah! Voitte myös pongata mini-Tiian vasemmasta reunasta. 

Loput kuvista ovat Seattlesta. Valitsin ne, joista kaupungin tunnelma välittyy parhaiten

 

♥ Tiia

What a crazy week

Heippa ystäväni!

En rehellisesti sanonottuna muista, koska mulla olisi viimeksi ollut näin kiireinen viikko. Näin paljon koulua, töitä, tenttejä ja deadlineja samalla viikolla. Mutta nyt on sunnuntai ja vaikka mulla onkin tänään vielä töitä ja ulkona riehuu myrskytuuli, niin siitä huolimatta paistaa myös aurinko ja mulla on hyvä fiilis. Vähän väsynyt, mutta hyvä. 

Tämän näköinen meininki oli perjantaina 10 tunnin koulupäivän jälkeen

Hymy irtosi kun sai vihdoin avattua hiukset kireältä nutturalta

Eilen koulupäivän jälkeen (kyllä käyn välillä lauantaisinkin koulua) mentiin tyttöjen kanssa syömään ravintolaan. Vihdoinkin sai heittää ajatukset ihan muihin juttuihin.. nimittäin tyttöjenjuttuihin, ihan parasta!

Söin pääruoaksi possu-/härkävartaan kasviksilla. Oli ihan mielettömän hyvää. Jälkiruoaksi mitäs muutakaan kun ikilemppari jätski ja tietty kinuskikastikkeen kera;)

Eilen oli harvinaisen lämmin päivä, joten päätin heittää vielä viimeisiä kertoja tänä vuonna tuon ihanan sinisen villakangastakin päälleni. En tiedä mahtuuko se minulle edes enää keväällä, koska takki skrinnaa vähän selän puolelta.. ilmeisesti salitreenillä on jotain vaikutusta kyseiseen asiaan ;)

Eilen mentiin myös pitkästä aikaa keskijakauksella. Kukkapaita oli päällä pimeää syysiltaa piristämässä.

En voi uskoa, että koulua on enää kuukausi ja sitten alkaa loma. Mun joululoma ei olekaan tänä vuonna mikään ihan perinteinen, aion nimittäin lähteä vähän pidemmälle reissulle. Kenties kerron siitä teille ensi viikolla lisää ;) Joka tapauksessa 25 päivää ja tämä tyttö istuu lentokoneessa kohti paikkaa X. Can't wait!

♥ Tiia

Week 45

Tällä viikolla..

Olen käynyt yliopistolla joka päivä (paitsi tänään) ja opiskellut ahkerasti..

Olen käynyt ahkerasti salilla, mutta välillä jaksanut vähän laittautuakkin..

                                                                            

                                                                                                                         Olen syönyt terveellisesti..

 Olen fiilistellyt kotona hyvää musiikkia, ollut onnellinen ja jakanut hyvää fiilistäni toivottavasti muillekkin..

♥ Tiia

Dream big ♥

Unelmia. 

Niitä pitää olla, edes pieniä.

Kun omassa elämässä on tavoitteita ja haaveita, tekee se elämästämme paljon mielenkiintoisempaa. Jos sinulla on oikeasti motivaatiota jonkin asian saavuttamiseen, motivoi se yleensä sinua samalla parantamaan muitakin elämäsi osa-alueita. Parhaat keinot unelmien toteuttamiseen ovat niinkin yksinkertaisia ja kliseisiä asioita kuin positiivisuus, rohkeus ja ennakkoluulottomuus.

Usein me Suomalaiset pidämme itseämme jotenkin vähempiarvoisina, ehkä jopa hieman tyhminä. Emme usko, että pystymme saavuttamaan unelmiamme. Hei kaverit, väärin ajateltu! Jos emme usko itseemme, miten joku muu voisi uskoa? Itsensä vähättely, haukkuminen ja negatiiviset ajatukset lietsovat toisiaan vaan lisää ja pian ollaan ympyrässä, josta ei päästä enää pois. Itseluottamus ja itsensä arvostaminen ovat poissa.

Minä olin nuorempana hirveän epävarma itsestäni. Oho, kuulostan joltain ikälopulta. Mutta oikeasti ajattelin, että kaikki ystäväni olivat fiksumpia ja parempia kuin minä. Lukiossa haaveilin asumisesta ulkomailla, mutta tyrmäsin ajatuksen heti mielessäni, koska en mielestäni osannut puhua englantia, en sitten lainkaan. En myöskään ole koskaan ollut mikään huippuoppilas koulussa, vaan keskiluokkaa tai alle sen. Lisäksi tuntui että kaikilla on jokin osa-alue, jossa he ovat todella hyviä ja lahjakkaita, mutta minä olin vain keskiverto kaikessa. Ovatko tuttuja ajatuksia?

Lukion jälkeen en todellakaan tiennyt mitä halusin tulevaisuudessa tehdä. Mielestäni on hullunkurinen ajatus, että pitäisi tietää mitä tahtoo tehdä "loppuelämänsä". Onneksi nykyään on normaalia vaihtaa ammattia, vaikka viisikymppisenä. Opiskelin hetken valokuvausta, josta siirryin sisustusartesaani-linjalle. Se oli ihan jees, muttei mielestäni antanut valmiuksia tehdä töitä, joita olisin halunnut. Valmistumisen jälkeen päätin, että hitto vie nyt tai ei koskaan minun on tehtävä jotain repäisevää ja ehkä toteuttaa kauan mielessäni ollut unelma. Ja niin minä tein ja muutin vuodeksi Seattleen, Amerikkaan. 

Opin vuoden aikana mielettömästi itsestäni, muista ja maailmasta ylipäätään. Sain lisää rohkeutta, itseluottamusta ja positiivista elämänasennetta. Suomeen palatessani sain melkein heti työpaikan, johon hain. Luultavasti, koska minulla oli iloinen ja positiivinen elämänasenne ja tulen hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa. 

Työvuoden aikana mielessäni kyti ajatus, että haluan vielä joskus yliopistoon opiskelemaan. Minä, keskiverto oppilas, joka juuri ja juuri selvisi lukiosta. Hullu ajatus! Päätin hakea vain yhteen paikkaan ja arvatkaa mitä? Sain paikan heti ensimmäisellä hakukerralla. 

Yritän tässä vaan sanoa teille, että oikeasti mikään ei ole mahdotonta, jos siihen vain oikeasti uskoo ja on valmis paiskimaan töitä tavoitteidensa eteen. Se ihminen joka olet nyt, voi olla jotain aivan muuta huomenna, trust me! Minä tiedän, että kaikki meistä pystyvät aivan mielettömiin suorituksiin, kun vain uskovat itseensä!

 Kaikki kuvat on otettu asuessani Seattlessa.

Dream big! Then make it happen!
 ♥ Tiia