Elämä on sitä mitä teet siitä

Välillä sitä pysähtyy miettimään, mitä omalta elämältään haluaa. Mä oon onnellinen sitten kun mulla on hyvä työ ja paljon rahaa. Mä oon onnellinen kun mulla on oma koti ja aviomies, tai no edes poikaystävä. Sitten kun mulla on ihania merkkivaatteita, kalliita tavaroita, oma auto ja ja.. no sitä listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Mitäpä jos olisit onnellinen tässä ja nyt? Tämän näköisenä, painoisena, muotoisena. Mitäpä jos olisit onnellinen halppisketjun vaatteissa, vuokra-asunnossa, yksin? Mitä jos nauttisit joka päivästä kun se olisi viimeinen päiväsi? Mitä jos? 

Olen surullisena huomannut, että liian moni elää jossain tuolla tulevaisuudessa, eikä tässä hetkessä. Ajatellaan, että elämä on ihanampaa, parempaa ja laadukkaampaa tulevaisuudessa. Kun tehdään näin ihmiset unohtavat nykyhetken. Pian huomataankin, että elämästä on kadonnut kymmenen vuotta, ollaan ikäänkuin eletty sumussa ja haaveiltu vain tulevaisuuden tuomasta onnesta. Painettu tukka putkella duunia, jotta saadaan asioita, joista ollaan aina haaveiltu. Asia vain on niin, että elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan ja vaikka menisikin ja saisit kymmenen vuoden päästä sen kaiken, josta olet aina haaveillut, olisi sen saavuttaminen tuhat kertaa arvokkaampaa, jos olisit nauttinut myös matkastasi sinne.

En sano etteikö tulevaisuudesta saisi haaveilla ja unelmoida, päinvastoin. Ihmisillä pitää olla unelmia ja tavoitteita. Mielestäni on ihanaa iltaisin nukkumaan mennessä haaveilla unelmakodistani, kalliista merkkivaatteista, tulevasta työstä jne. Mitä te tästä ajattelette, että olen pinnallinen ihminen ja materialisti, ehkä? Joka ilta nukkumaan mennessä ja aamulla herätessäni tunnen myös suurta kiitollisuutta omasta perheestäni, ystävistäni, siitä, että olen päässyt haluamaani kouluun, siitä, että minulla on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Tunnen kiitollisuutta monista todella pienistä, meille jopa liian itsestäänselvistä asioista, joita ei edes tule ajatelleeksi. Kun olen miettinyt vaikka 6 asiaa joista olen tänään kiitollinen, tunnen olevani maailman onnellisin ihminen.

Vaikka välillä tuntuu, että koko maailma olisi sinua vastaan, eikä mikään onnistu, pysy silti positiivisena. Vaikeaako? Tiedän. Minullakin on vielä paljon opeteltavaa tämän kanssa, mutta kehityn koko ajan parempaan suuntaan. Se missä olen hyvä on, että osaan nauttia todella pienistä arkisista asioista. Nautin kauniista aurinkoisista päivistä, venyttelytuokioista, siitä, että minulla on mahdollisuus syödä terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, siitä kun lempilehteni tipahtaa postiluukusta, siitä että minulla on mahdollisuus liikkua, käydä koulua ilmaiseksi, siitä kun saan joltakulta hyvää palautetta ja jopa siitä kun saan joltakulta rakentavaa palautetta. Haluan kehittyä ihmisenä kokoajan parempaan suuntaan.

Elämä on suuri ja ihmeellinen matka kohti tuntematonta, eikä koskaan tiedä mitä oven takana odottaa. Me voimme silti suurella osalla vaikuttaa siihen, millaisen matkan siitä teemme. Olemmeko ikuisia pessimistejä: "ei tästä kumminkaan mitään tule" vai optimisteja: "mä pystyn siihen" " mulla on unelmia ja aion toteuttaa niitä" "haluan elää hyvää ja tasapainoista elämää, olla onnellinen".

Loppuun vielä ostikossakin  Fintelligenssiä lainaten "elämä on sitä mitä teet siitä". Siis nauti, itke, naura, ole iloinen itsesi ja toistenkin puolesta, rakasta lähimmäisiäsi, hymyile vieraalle vastaantulijalle, auta ja ennen kaikkea pysy positiivisena, niin takaan, että huomaat muutoksia niissä ikuisissa pestimisseissäkin. Lopulta, sinun ilosi ja voimasi tarttuu heihinkin.

♥ Tiia